Viime sunnuntai kului ommellessa... Tai siis taistellessa vetoketjun kanssa. Siitä on varmaankin noin 15 vuotta kun olen viimeksi vetoketjua ommellut, joten muistikuvat olivat aika hataria. Neljännelle kerralla sain sen verran siedettävää jälkeä, että päätin tyytä tulokseen.
Sain aikaiseksi tällaisen haalarin Ukolle:
Kaava on Suuri Käsityö -lehdestä . Pidensin hieman nuita resoreita, jotta käyttöiälle kävisi samoin. Googlettamalla sain omleukoneeni säätöjä vetoketjun ompeluun sopivimmiksi ja kurtut ompeleessa vähenivät, mutteivat kokonaan hävinneet. Täytyy vissiin lähteä johonkin kurssille, jotta nämä perusasiat muistuisivat mieleen. Tuon vetoketjun ähertämiseen kului varmaankin muutama ylimääräinen tunti kun mukaan lasketaan puhelut äidille ja "piilovetoketjun ompelu" -googletukset... Varmaan jokin hyvä ohjekirjakin tästä on tehty, että ehkä ensin tähtään kirjatoon...
Tässä blogissa kahden pienen pojan äiti kertoo värkkäilyistään. Blogin aloitin pääasiassa korttelun merkeissä, mutta nykyään rajallinen vapaa-aika kuluu ompelutöiden parissa, joihin innostuin esikoisen vauvavuoden aikana. Ensin innostuin kestovaippoejen ompelusta ja myöhemmin hullaannuin ihanista trikookankaista paikallisessa kangaskaupassa ja aloin ommella myös vaatteita lapsilleni ja itselleni.
Tässä blogissa kahden pienen pojan äiti kertoo värkkäilyistään. Blogin aloitin pääasiassa korttelun
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ihana pilvihaalari. Hattua nostaisin, jos sellainen olisi päässäni. Ei tuollaiseen trikooseen vetoketjun ompeleminen ole todellakaan helppoa. Hyvältä näyttää jälki.
VastaaPoistaOn se kiva kun osaat tehdä lasten vaatteita itse, kyllä siinä säästää pitkän pennin.... tai euron :)